Koska meillä on joulu..?

Hellou!

Kenestä on ihanaa, että illat pimenee ja päivät lyhenee, tulee kylmä ja lunta? MINUSTA! Siispä eilen leivoin pipareita ja joulutorttuja ja sitten herkuteltiin niitä kuuman glögin kanssa. ♥ Tänään sitten kävin ystäväni luona vielä katsomassa Kaunotar ja hirviö - Lumottu joulu, niin pahan talvikärpäsen pureman olen saanut! Myönnettäköön, että jo syyskuusta on meillä kaikunut joululaulut, kun minusta viimein oli soveliasta alkaa soittamaan niitä pianolla. (-:
Ihaninta on kynttilät! Pimeät illat, tähtitaivas ja kynttilät. Viime talvena minulla oli tapana iltaisin käydä parvekkeellani tiirailemassa josko näkyisi revontulia. Nyt se kuitenkaan ei onnistu. Ulko-ovet ja ikkunat on pidettävä kiinni, ettei puput vain paleltuisi. Antibioottien antaminen on helpottunut (thank god!), mutta tuntuu kuin niissä ei olisi potkua ja nuha jänöillä vain pahenee. Katsookin nyt, tarvitseeko alkuviikosta hakea uudet, järeämmät myrkyt.
Voi kuinka iloinen olenkaan, kun näkee kuinka hyvin Tupu vauvastaan huolehtii! Hippo saa päiväpäivältä lisää painoa, ja on kehittynyt huimasti. Eilen se nosti pienet ja kömpelöt korvat ensi kertaa hieman koholle! Se siis kuulee jo nyt, ja on vain ajan kysymys koska silmät aukeavat.
Hippo on selvästi saamassa jo luonneettaan esiin. Kun häkin vieressä on hiljaa, pysyy karvoista tehty kasa paikallaan. Mutta kun alan puhelemaan, nousee pieni pää nopeasti ylös ja ryömiminen kohti tuntematonta alkaa.

Siinä vaiheessa pikkuinen pitää nostaa ylös ja pitää sitä sievästi käsien välissä ja sormella silittää niskaa (silloin se antaumuksellisesti työntää pään pitkälle eteen). Jos taas käännät poikasen selälleen alkaa kauhea potkinta ja rimpulointi (silti tämä neiti nukkuu selällään...). Hippo rakastaa työntää pään sormien väliin, painautua kerälle ja nukahtaa kämmenien väliin. Sitten se ärtyisästi viuhtoo päätään kun leidin suvaitsee herättää unien jatkamiseen pesässä.☺
Nimi kalvaa mieltäni. Eihän tuollainen Hippo voi jäädä kanille nimeksi. Mutta ehkä nyt, kun poikasesta alkaa kehittya yksilö, myös nimi tulee itsestään. Totuushan on se, että tämä eläin nyt sattuu näyttämään virtahevolta hopean turkkinsa ja pyöreän mahansa kanssa.

Mufasa on vuodessa muuttunut kamalan paljon! Nyt se tottelee, ja kun sanoo hyppää, ei mene kuin pari sekuntia ja kani on sängyllä. Joka aamu se tulee nukkumaan viereeni ja aina välillä käy herättelemässä ja varmistamassa että olen hengissä. Tämän se tekee nuolemalla naamaa niin kauan, että liikahdan, muuten se voisi jatkaa sitä pitkälle päivään.

Pää aivain kuin Isä-pupulla

Hiposta tulee kyllä kuin isänsä: kiltti ja ihmisrakas. Myös ulkonäkö on silmiinpistävän sama! Pää on molemmilla pelkkä pallo, ei siis mitään nenänvarsia tai kulmikasta ostaa, vaan pelkkää kaarevuutta.Onneksi poikaselle on suotu myös Tupunan hyvät puolet: arkailemattomuus ja silitysten rakastaminen. Meillä menee hyvin juuri näin, kunhan vain nuha saataisiin kitkettyä pois!

Hipon punnitus:

18.10.2013

19.10.2013

Voi vitsit! Miten en ole itse huomannut näin suurta kehitystä?! Kyllähän tiedän, että vauva on kasvanut, mutta kun on joka päivä vieressä, niin ei sitä ole juurikaan tiedostanut.
Anteeksi, mutta lapsi on ollut vikkelä alusta asti, ja heilahtaneet kuvat ovat harmillisia. P.s Huomaa kuinka kohta punnitusastia on liian pieni alati kasvavalle dumplinille (myky).

II päivä, 12.10.2013, paino 55 grammaa.

IV päivä, 14.10.2013, paino 80 grammaa.

IIX päivä, 18.10.2013, paino 136 grammaa.