Kauhea syysmyrsky

Moi!
Tämä päivä alkoi kyllä hyvin erityisesti...
Kuten jo edellisessä postauksessa lukee, on minulla siskoni kanssa 'vahtivuorot'. Olimme eilen illalla sopineet että tunnin välein käymme vuorotellen katsomassa kanin pesään, ettei Hippo ole ryöminyt mökistä ulos, tai ettei se ole jäänyt niin sanotusti paljaaksi, eli makaa lämmikkeiden päällä eikä alla. Kun sitten heräsin kello neljän tarkastukseen, yritin hiippailla parhaani mukaan Mufasan häkin ohi. Joka ilta laitan Muffen häkin päälle vanhan lakanan, joka viestii, että nyt mennään nukkumaan, muutoin kani alkaisi jyrräämään häkin kaltereita. Siispä hiippailin häkin ohi, sillä Mufasa voi pysyä hiljaisena peitetyssä häkissään vaikka puoleen päivään, mutta jos se kuulee minun olevan hereillä alkaa se kolisuttelemaan turhautuneena. Pääsin toiseen huoneeseen, ja Tupunan luo, jossa se oikein virkeänä tuli tervehtimään. Päästin sen jaloittelemaan hetkeksi ja tarkistin poikasen. En herättänyt Hippoa, sillä huomasin että karvatupot sen päällä on samassa kohdassa kuin illalla ja ettei Tupuna ollut käynyt siellä.
Kello oli puoli viisi kun hiippailin takaisin huoneeseeni ja Mufasa pysyi hiljaa. Juuri kun olin ummistanut silmäni kuulin kuinka häkin suunalta kuuluu koputusta ja pian alkaa kaltereiden pureminen. Kun Mufasa ei lopettanut huomion hakemista ja paukutusta menin katsomaan sitä. Koputus ei tullutkaan häkistä, vaan ulkoa, jossa oli huomaamattani alkanut hirvittävä syysmyrsky. Tuuli tempoi ja hakkasi vasten seiniä ja Mufasa oli kauhusta kankea. Otin sen ulos häkistä ja päästin juoksemaan. Jätin nukkumahuoneeni ja olohuoneni oven auki, jotta Muhva voisi tulla ja mennä miten haluaa. (Katso kuva. Minulla siis on kaksi huonetta. Toisessa on televisio, sohva, vaatekaappi, Mufasa ja akvaario ja toisessa sänky ja kirjoituspöytä. Nukkumahuoneeni on minulle juuri täydellinen, sillä siinä huoneessa ei ole lainkaan ikkunoita, ja minulle pitääkin olla nukkuessa pilkkopimeää.)

 

 

Olin valvonut neljästä asti, ja siinä metakassa ei voinut enään silmiään ummistaa. Kanikin juoksi pöydän alle pauketta piiloon. Mietin milloin joku puu tulisi katosta läpi, niin voimakas myrsky oli. Pian koko talo oli hereillä ja Ida menikin Tupunan luo jo ennen viittä, sillä ei saanut nukuttua. Viiden ja puoli kuuden välissä kaikki valot sammuivat. Akvaariosta pystähtyi pumppu, lukulamppuni jätti minut aivan pimeään ja ikkunoista ei tullut sisään kuin pimeyttä. Makasin sängyssäni uskaltamatta nousta ylös hakemaan kynttilää, sillä Mufasa olisi saattanut olla sängyn vieressä. Sähköjen poikkimenosta kului ehkä kymmenen sekuntia, kun jokin tömähti sängylleni. Se olikin vain säikähtänyt kani joka hyvin nopeasti painautui minua vasten. Siinä odoteltiin parisenkymmentä minuuttia, kunnes valot räpsähtivät päälle. Silti hyvän asennon saanut kaniherra ei liikkunut minnekkään, vaan jäi vielä tunniksi makoilemaan sänkyyn.

Ihana huomata, kuinka eläin joka aika ajoin esittää välinpitämätöntä, kuitenkin turvaa minuun kun säikähtää. Mufasa on kyllä sellainen, että kerran kun se putosi sängyltäni, juoksi se heti minun luo turvaan ja sitten sitä piti oikein hellästi silitellä ja suukotella.
Kun sitten nousin ylös ja menin katsomaan Tupunaa ja vauvaa jäi kani häkkiisnä syöden tyytyväisenä koska myrsky oli laantunut.

Sain melkein kohtauksen kun noin tunnin päästä tulen takaisin, eikä jänöä näy kummassakaan huoneesa. Tarkastin kaikki piilopaikat, kunnes istuin sängylle miettimään mihin se on mennyt. Hätkähdin kun joku liikahti silmäkulmassani ja siellähän Mufasa oli, työpöydälläni tuhoamassa vihkoja. (Voisinkin joskus tehdä postauksen kaikesta mitä se kani on luvattomasti suuhunsa laittanut...)

Tavaroita hajallaan pöydällä, sori... :--)

Muhva kyllä osaa aiheuttaa päänvaivaa, kun se oli iltapäivällä todella kipeän oloinen. Vein sen ulkohäkkiin tunniksi, ja nyt se on aivan pirteä. Toivotaan, ettei mistään vakasta ole kyse, ja mikä sillä sitten olikaan niin se meni ohi!