Suunnitelmissa on, että tekisin pian jutun molemmista pojista erikseen, eli suomeksi: esittelyn. Kaniaiheista ajatusta on lisääkin, en vain tiedä mistä aloittaa. Marraskuu on jo puolessavälissä ja Rovaniemi on saanut lumipeitteen jo muutamia kertoja, mutta nyt näyttää pysyvä lumi jo mahdolliselta. Pojat (Simba ja Zorro ((yritän opetella näitä nimiä)) rakastavat lumessa juoksemista ja iloloikkien hyppimistä. Ne saavat aivan erityistä virtaa pirteästä säästä. Tupuna taas keskittyy syömiseen ja heinien kasaamiseen pesäksi. Talvi on kyllä ihanaa aikaa, josta ainakin tällä hetkellä myös jänömme vaikuttavat nauttivan.
Chico |
En voi kyllin painottaa, kuinka paljon haluan auttaa ihmisiä kaniensa kanssa. Tahdon myös itse oppia lisää ja jakaa kokemuksia, viisautta ja vinkkejä puolin jos toisinkin. ☺ Eli vielä kerran: postausehdotukset ovat suotavia kuten myös kysymykset sekä palaute yleensäkin.
No niin, nyt itse aiheeseen.
Sopivasti rakastettava.
Olen miettinyt tätä paljon, ja kani on eläin joka on sopivasti rakastettava. Se on sekoitus koiran ja kissan hyviä puolia. Kanit ovat itsenäisiä, ne eivät (poikkeuksiakin toki on) kaipaa jatkuvaa huomiota. Niitä ei tarvitse käyttää monien tuntien lenkeillä, vaan niille riittää talossa temmeltäminen. Kuitenkin ne ovat viisaita ja luottamuksen ansaittua ne rakastavat omistajaansa enemmän kuin mitään muuta. Ne oppivat käskyjä, jopa enemmän kuin peruskissat, mutta aivan kuten kissat; tottelevat niitä aina silloin kun sattuu huvittamaan. Kanit ovat myös oikein koulutettuina erittäin siistejä ja hyvätapaisia. Käskyjen lomassa ne voivat oppia temppuja ja aktiivinen kaninomistaja voikin touhuta pupunsa kanssa kani agilityssä ja/tai hyppelyssä. Aivan kuten hienoimmille koirille ja kissoillekin on kaneilla omat arvostetut sekä vähän vähemmän arvostetut näyttelyt.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti