Sopivasti rakastettava: Pitkä kuvapostaus (viimeinkin!)

SHAME ON ME! Pitäkää minua pahana ihmisenä, sitä olenkin. Koskahan se oli, kun lupasin sen kuvapostauksen tehdä, kaksi, kolme viikkoa sitten..? No nyt viimein sain itseäni niskasta kiinni ja postaus on työn alla.
Eli siis kun katsoo 20. lokakuuta tehtyä julkaisua on siinä edellisen kerran kuvamateriaalia, jotenka tässä on mennyt reipas kuukausi. Hippo noissa punnituksissa painoa 136 grammaa. Enää en ota kuvaa painosta, mutta edelleen joka aamu on pikkuinen punnittu. Tämän päivän saldo näyttää 813 grammaa. Hippo on saanut virallisen nimen, Verne ja herra onkin seuraavan postauksen aiheena.
Miten tässä kuukaudessa meillä on mennyt?
Mufasa voi tukevasti ja nuha on parantunut miltein kokonaan. Kyllä silti huomaa, että mikäli nöössi innostuu liikaa tai tulee vähänkin vetoa huoneeseen, niin tuhina ja vinkuminen alkaa. Tupunalla ja Vernelläkin on vielä hieman nuhaa, vain jonkunverran nenänvuotoa. Tupuna joutui viime viiikolla tapaamaan eläinlääkärin, kun oli maitorauhanen tulehtunut. Se johtunee siitä että Verne ei enää ime niin paljon, jolloin nisään jäänyt maito aiheutti tulehduksen.

Halailua

Muutenkin tämä parisko on ennen näkemätön! Verkku on kuuden viikon ikäinen, ja silti saa jokapäiväisen iltamaidon, kun taas normaalisti viiteen viikkoon maidontuotanto on loppunut kokonaan. Äiti ja poika myös tekevät kaiken yhdessä; syövät, juovat, nukkuvat, torkkuvat, hellivät, pesevät toisiaan, juoksevat ympäriinsä... Yleensä kaniemo häätää jälkeläisenä noin kuuden-seitsemän viikon iässä, mutta tälläisestä ei ole vielä tietoakaan!

Siispä on oletettavaa ettei näitä kahta voi erottaa toisistaan, joten on pretty varmaa että karvapörrö jää meille kolmanneksi jänöksi.
Seuraavaksi siis iso liuta kuvia, osa ajalta jolloin Verne olis juuri saanut silmät auki, joka tapahtui nelisen viikkoa sitten.