Koska meillä on joulu..?

Hellou!

Kenestä on ihanaa, että illat pimenee ja päivät lyhenee, tulee kylmä ja lunta? MINUSTA! Siispä eilen leivoin pipareita ja joulutorttuja ja sitten herkuteltiin niitä kuuman glögin kanssa. ♥ Tänään sitten kävin ystäväni luona vielä katsomassa Kaunotar ja hirviö - Lumottu joulu, niin pahan talvikärpäsen pureman olen saanut! Myönnettäköön, että jo syyskuusta on meillä kaikunut joululaulut, kun minusta viimein oli soveliasta alkaa soittamaan niitä pianolla. (-:
Ihaninta on kynttilät! Pimeät illat, tähtitaivas ja kynttilät. Viime talvena minulla oli tapana iltaisin käydä parvekkeellani tiirailemassa josko näkyisi revontulia. Nyt se kuitenkaan ei onnistu. Ulko-ovet ja ikkunat on pidettävä kiinni, ettei puput vain paleltuisi. Antibioottien antaminen on helpottunut (thank god!), mutta tuntuu kuin niissä ei olisi potkua ja nuha jänöillä vain pahenee. Katsookin nyt, tarvitseeko alkuviikosta hakea uudet, järeämmät myrkyt.
Voi kuinka iloinen olenkaan, kun näkee kuinka hyvin Tupu vauvastaan huolehtii! Hippo saa päiväpäivältä lisää painoa, ja on kehittynyt huimasti. Eilen se nosti pienet ja kömpelöt korvat ensi kertaa hieman koholle! Se siis kuulee jo nyt, ja on vain ajan kysymys koska silmät aukeavat.
Hippo on selvästi saamassa jo luonneettaan esiin. Kun häkin vieressä on hiljaa, pysyy karvoista tehty kasa paikallaan. Mutta kun alan puhelemaan, nousee pieni pää nopeasti ylös ja ryömiminen kohti tuntematonta alkaa.

Siinä vaiheessa pikkuinen pitää nostaa ylös ja pitää sitä sievästi käsien välissä ja sormella silittää niskaa (silloin se antaumuksellisesti työntää pään pitkälle eteen). Jos taas käännät poikasen selälleen alkaa kauhea potkinta ja rimpulointi (silti tämä neiti nukkuu selällään...). Hippo rakastaa työntää pään sormien väliin, painautua kerälle ja nukahtaa kämmenien väliin. Sitten se ärtyisästi viuhtoo päätään kun leidin suvaitsee herättää unien jatkamiseen pesässä.☺
Nimi kalvaa mieltäni. Eihän tuollainen Hippo voi jäädä kanille nimeksi. Mutta ehkä nyt, kun poikasesta alkaa kehittya yksilö, myös nimi tulee itsestään. Totuushan on se, että tämä eläin nyt sattuu näyttämään virtahevolta hopean turkkinsa ja pyöreän mahansa kanssa.

Mufasa on vuodessa muuttunut kamalan paljon! Nyt se tottelee, ja kun sanoo hyppää, ei mene kuin pari sekuntia ja kani on sängyllä. Joka aamu se tulee nukkumaan viereeni ja aina välillä käy herättelemässä ja varmistamassa että olen hengissä. Tämän se tekee nuolemalla naamaa niin kauan, että liikahdan, muuten se voisi jatkaa sitä pitkälle päivään.

Pää aivain kuin Isä-pupulla

Hiposta tulee kyllä kuin isänsä: kiltti ja ihmisrakas. Myös ulkonäkö on silmiinpistävän sama! Pää on molemmilla pelkkä pallo, ei siis mitään nenänvarsia tai kulmikasta ostaa, vaan pelkkää kaarevuutta.Onneksi poikaselle on suotu myös Tupunan hyvät puolet: arkailemattomuus ja silitysten rakastaminen. Meillä menee hyvin juuri näin, kunhan vain nuha saataisiin kitkettyä pois!

Hipon punnitus:

18.10.2013

19.10.2013

Voi vitsit! Miten en ole itse huomannut näin suurta kehitystä?! Kyllähän tiedän, että vauva on kasvanut, mutta kun on joka päivä vieressä, niin ei sitä ole juurikaan tiedostanut.
Anteeksi, mutta lapsi on ollut vikkelä alusta asti, ja heilahtaneet kuvat ovat harmillisia. P.s Huomaa kuinka kohta punnitusastia on liian pieni alati kasvavalle dumplinille (myky).

II päivä, 12.10.2013, paino 55 grammaa.

IV päivä, 14.10.2013, paino 80 grammaa.

IIX päivä, 18.10.2013, paino 136 grammaa.

Nuhalääkettä ja talven tuloa

Heippa hei!
Aikas monta päivää on viime kirjoituksesta. Se ei silti meinaa sitä, etteikö täällä olisi tapahtunut.
Mufasalla on ollut nuha, jo kohta kuukauden ja nyt se on tarttunut Tupunallekkin.  Niinpä kävin hakemassa tiistaina klinkalta reseptin Ditrim duplo -antibiootille. Sitä ollaan annettu nyt kolmatta päivää, ja minkälainen tappelu se aina onkaan! Muhvan kanssa toissailtana tunti väännettiin, ennekuin saatiin lääke ruiskulla suusta alas. Mutta nyt peukut pystöön ja toivotaan jänöjen parantuvan.

Tupuna taas on aiheuttanut hieman stressiä vauvansa kanssa. Tiistaina kello yhteen mennessä ei ollut Hippo saanut ruokaansa. Niinpä tein jotain radikaalia ja otin luonnon ohjat omiin käsiin. (Katso video [sori, huono kuvanlaatu ja kuvaustekniikka] Lopussa puhun tiuskin myös Emmalle, joten ei tarvitse välittää ☺) 
 

 Tämän jouduin toistamaan pari kertaa, kun ei oikein muistettu käydä pesällä. Tänä aamuna oli pupu kuuden aikaan oikein tomerana imettämässä lasta, ja syötti vielä uudelleenkin yhden aikaan! Kyllä siitä vielä hyvä tulee, ja Hipon paino nouseekin mukavasti. Se on alkanut myös reipastumaan ja könyää pesästä milloin kerkeää, niin että vähän väliä pitää olla poikanen palauttamassa takaisin nukkumaan.

14.10.2013

15.10.2013

16.10.2013

17.10.2013

Mustan ja ruskean pupun risteytysestä saatiin harmaa.

Eilen käytettiin pupuja ihmettelemässä ensilunta.

 

 

 

 

 

 

Tupuna on oven toisella puolella.

Tänään meidän Hippo on seitsemän päivän ikäinen. Tupunan mielestä olisi jo korkea aika saada uudet pullat uuniin, niin päätäväisesti se tulee istumaan oveni taakse odottamaan, josko Mufasa pääsisi livahtamaan.







Hyvä että nyt on loma! Näiden elukoiden kanssa hääriessä on mennyt niin yöunet, kuin kaikki aikakin, mutta se on sen arvoista! ♥

 

Kauhea syysmyrsky

Moi!
Tämä päivä alkoi kyllä hyvin erityisesti...
Kuten jo edellisessä postauksessa lukee, on minulla siskoni kanssa 'vahtivuorot'. Olimme eilen illalla sopineet että tunnin välein käymme vuorotellen katsomassa kanin pesään, ettei Hippo ole ryöminyt mökistä ulos, tai ettei se ole jäänyt niin sanotusti paljaaksi, eli makaa lämmikkeiden päällä eikä alla. Kun sitten heräsin kello neljän tarkastukseen, yritin hiippailla parhaani mukaan Mufasan häkin ohi. Joka ilta laitan Muffen häkin päälle vanhan lakanan, joka viestii, että nyt mennään nukkumaan, muutoin kani alkaisi jyrräämään häkin kaltereita. Siispä hiippailin häkin ohi, sillä Mufasa voi pysyä hiljaisena peitetyssä häkissään vaikka puoleen päivään, mutta jos se kuulee minun olevan hereillä alkaa se kolisuttelemaan turhautuneena. Pääsin toiseen huoneeseen, ja Tupunan luo, jossa se oikein virkeänä tuli tervehtimään. Päästin sen jaloittelemaan hetkeksi ja tarkistin poikasen. En herättänyt Hippoa, sillä huomasin että karvatupot sen päällä on samassa kohdassa kuin illalla ja ettei Tupuna ollut käynyt siellä.
Kello oli puoli viisi kun hiippailin takaisin huoneeseeni ja Mufasa pysyi hiljaa. Juuri kun olin ummistanut silmäni kuulin kuinka häkin suunalta kuuluu koputusta ja pian alkaa kaltereiden pureminen. Kun Mufasa ei lopettanut huomion hakemista ja paukutusta menin katsomaan sitä. Koputus ei tullutkaan häkistä, vaan ulkoa, jossa oli huomaamattani alkanut hirvittävä syysmyrsky. Tuuli tempoi ja hakkasi vasten seiniä ja Mufasa oli kauhusta kankea. Otin sen ulos häkistä ja päästin juoksemaan. Jätin nukkumahuoneeni ja olohuoneni oven auki, jotta Muhva voisi tulla ja mennä miten haluaa. (Katso kuva. Minulla siis on kaksi huonetta. Toisessa on televisio, sohva, vaatekaappi, Mufasa ja akvaario ja toisessa sänky ja kirjoituspöytä. Nukkumahuoneeni on minulle juuri täydellinen, sillä siinä huoneessa ei ole lainkaan ikkunoita, ja minulle pitääkin olla nukkuessa pilkkopimeää.)

 

 

Olin valvonut neljästä asti, ja siinä metakassa ei voinut enään silmiään ummistaa. Kanikin juoksi pöydän alle pauketta piiloon. Mietin milloin joku puu tulisi katosta läpi, niin voimakas myrsky oli. Pian koko talo oli hereillä ja Ida menikin Tupunan luo jo ennen viittä, sillä ei saanut nukuttua. Viiden ja puoli kuuden välissä kaikki valot sammuivat. Akvaariosta pystähtyi pumppu, lukulamppuni jätti minut aivan pimeään ja ikkunoista ei tullut sisään kuin pimeyttä. Makasin sängyssäni uskaltamatta nousta ylös hakemaan kynttilää, sillä Mufasa olisi saattanut olla sängyn vieressä. Sähköjen poikkimenosta kului ehkä kymmenen sekuntia, kun jokin tömähti sängylleni. Se olikin vain säikähtänyt kani joka hyvin nopeasti painautui minua vasten. Siinä odoteltiin parisenkymmentä minuuttia, kunnes valot räpsähtivät päälle. Silti hyvän asennon saanut kaniherra ei liikkunut minnekkään, vaan jäi vielä tunniksi makoilemaan sänkyyn.

Ihana huomata, kuinka eläin joka aika ajoin esittää välinpitämätöntä, kuitenkin turvaa minuun kun säikähtää. Mufasa on kyllä sellainen, että kerran kun se putosi sängyltäni, juoksi se heti minun luo turvaan ja sitten sitä piti oikein hellästi silitellä ja suukotella.
Kun sitten nousin ylös ja menin katsomaan Tupunaa ja vauvaa jäi kani häkkiisnä syöden tyytyväisenä koska myrsky oli laantunut.

Sain melkein kohtauksen kun noin tunnin päästä tulen takaisin, eikä jänöä näy kummassakaan huoneesa. Tarkastin kaikki piilopaikat, kunnes istuin sängylle miettimään mihin se on mennyt. Hätkähdin kun joku liikahti silmäkulmassani ja siellähän Mufasa oli, työpöydälläni tuhoamassa vihkoja. (Voisinkin joskus tehdä postauksen kaikesta mitä se kani on luvattomasti suuhunsa laittanut...)

Tavaroita hajallaan pöydällä, sori... :--)

Muhva kyllä osaa aiheuttaa päänvaivaa, kun se oli iltapäivällä todella kipeän oloinen. Vein sen ulkohäkkiin tunniksi, ja nyt se on aivan pirteä. Toivotaan, ettei mistään vakasta ole kyse, ja mikä sillä sitten olikaan niin se meni ohi!

Esikoisen ekat päivät

Heippa!
Tänään meidän nuorimmainen on kolmen päivän vanha. Nyt jo paljon kaikkea kerrottavaa, vaikka ei olla tunnettukkaan ko pari vuorokautta.
Eli viidestä poikasesta yksi jäi eloon. Tämä survivor on mielestäni tyttö. Kanin sukupuolen tunnistaminen, varsinkin näin nuorelle on erittäin vaikeaa, sillä urosten ja naaraiden kriittiset alueet muistuttavat todella paljon toisiaan. Veikkaustani kuitenkin tukee pienet nisät, joita ei tietääkseni kehity uroksille.
Tämän ikävaiheen poikasia kutsutaan nakeiksi. Tämä johtuu siitä, että poikaset ovat karvattomia, pieniä ja pitkulaisia, sekä tulevien vaaleaturkkisten yksilöiden väri on pinkki. (Googlesta löytyy kuvia) Joka tapauksessa tämä meidän vauva on hopean harmaa (voi tulla harmaa tai musta turkki) ja nakin sijaan muistuttaan suikeroitunutta lihapullaa. Ainoana poikasena se saa kaiken huomion ja maidon, joten nälkiintymisen vaaraa ei ole. Maha pullottaa pinkeänä ja pentu nukkuu tyytyväisenä aina hoitokertojen välillä. Siksipä tämä pikkuneiti (?) on saanut lempinimen Hippo, sillä isänsä uljastaa ulkomuotoa tapaillen on pää pyöreä ja kuono leveä, sekä tietenkin väritys ja ruumiin muoto tuovat enismmäisenä mieleen virtahevon.
Jo ensimmäisestä päivästä lähtien on Hippo saanut totutella ihmisiin. Jotkut kasvattajat eivät suosittele edes koskemaan poikasiin, ennekuin ne, noin kolmen viikon ikäisinä, alkavat itse tulla pesästään. Kuitenkin ainoana elonjääneenä on minulla ollut suuri huoli paleltumisesta. Pienet poikaset alkavat kyllä heti kasvattamaan turkkiaan, mutta kylmettymisen ja sitä johtavan kuoleman vaara on suuri alle viikon ikäisille. Normaalisti kaikki pennut käpertyvät vasten toisiaan ja saavat siten lämpöä. Tämä meidän vauveli, kun jo ensimmäisen elintuntinsa aikana oli jo mökin suuaukolla ryömimässä kohti tuntematona, on pitänyt minut valppaana sen lämpimänä pitämiselle. Siispä se on saanut keinosisarukset, jotka Hipon onneksi eivät vie emon huomiota pois itsestään.

Vauvelin unikaverit

Mökin ja pennun lämpimänä pysymiseen hankin neljä paritonta sukkaa. Sukkiin laitoin riisiä (sorry äiti, pitääkin ostaa lisää, kun pääsi loppumaan☺), joita sitten kuumennan mikrossa noin puolestatoista- kahteen ja puoleen minuttiin. Häkissä haiseekin popcorni, ei mitään tietoa miksi juuri se haju tulee riiseistä, mutta Tupunaa se ei näytä haittaavan. Sitten vain asettelen lämmittimet mökin sisälaidoille ja yhden laitan Hipon viereen.

Tupuna ruokkii ja hoivaa ainokaistaan

Sanotaan että emot imettävät poikasiaan kaksi kertaa päivässä, yhteensä noin kymmenen minuutin ajan, ja tämä tapahtuu illalla ja aamulla, kun kanit ovat yksin. Tupuna kai on todella luottavainen, sillä jo ensimmäisellä kerralla se imetti poikastaan minun samalla silittäessä sitä (siis Tupua). Kanit eivät myöskään käy pesällä kuin vaivihkaa puhdistamassa pennut, aivan pari kertaa päivässä jos edes sitäkään, sillä imetyksen ohessa naaras nuolee poikaset puhtaiksi. Meillä taas on rampattu kokoajan katsomassa miten lapsi voi ja hyvin hartaasti on pidetty paikat puhtaana, tietenkin emon toimesta.
Itsekkin pyrin tarkistamaan parin tunnin välein, ettei pesä ole kylmennyt ja Hippo on itse tekemässään kuopassa, jonka se on mönkimällä saanut aikaan. Yöt ovat olleet kaikkein pelottavimpia, sillä jos silloin ei ole ketään lähettyvillä voi poikanen paleltua hengiltä ryömiessään pois pesästä. Siksipä olemme Idan kanssa sopineet näinä ensimmäisinä öinä, kun Hipolla ei vielä ole tarpeeksi paksua turkkia, että tunnin välein käymme tarkistamassa pesän ja emon. Hyvin on mennyt tähän asti, itseasiassa Tupuna ei öisin edes käy pesässä, sillä silloin kani tankkaa itse ja nukkuu häkin lattialla.


Pikkunen on niin vilkas, että selvää kuvaa ei saa, mutta siinä näkyy väri

Vitsit, miten vaavi kasvaa hyvää vauhtia!☻ Ei ainakaan ole epäilyjä, etteikö Tupuna ruokkisi pienokaista. Kolmessa päivässä alkupainoon on tullut 20 grammaa lisää.
Hipon punnitusten tulokset:

11.10.2013

12.10.2013

13.10.2013

Synnytys

Hei!
Eilen aamulla, perjantai 11.10.2013, heräsin kuudelta lähteäkseni kouluun. Sanoin hyvät huomenet Mufasalle ja jatkoin matkaa vessaan. Tupunan häkin ohi kulkiessani jännitti kauheasti, josko pesästä tulisikin vastaan pupuvauvoja. Hieman peloissani aukaisin Tupunan häkin, mutta siellä kani vain istui ihan yhtä paksuna kuin ennenkin.

Pyyhe oli muuttunut karvamatoksi.

Menin pesemään hampaat ja kun tulin takaisin oli lattia täynnä karvoja. Kani oli häkissäänn ja nyhti itsestään antaumuksella tukkoja niin mahasta, selästä, rinnasta kuin jopa tassunpohjista. Pian se kiikutti ne mökkiinsä. Siinä vaiheessa tiesin että nyt se tapahtuu. Olihan tuota pesän vuoraamista ollut ennenkin, mutta ei näin, että karvojen repiminen meni kaiken edelle. Hiippailin alakertaan ja ilmoitin jo ensimmäisen tunnin opettajalle, etten pääse. Kun kello oli puoli kahdeksan, ja nuoremmat siskoni olivat jo heränneet, 12-vuotias Emma tulee sanomaan että Tupunan pesässä on pentuja. Lähdimme heti katsomaan.
Siellä sitä oltiin, karvakasassa puhtaaksi nuoltuna ja istukat hävitettyinä. Valitettavasti pieni Nestori oli eloton, ja se piti siirtää pian pois elävän vierestä, jottei se kylmetä sitäkin. Kauan ei ollut synnytyksestä kulunut, sillä poikanen oli vielä lämmin. Joka tapauksessa yritin lämmittää poikaa, hieroa, elvyttää sydäntä, mutta mitään ei tapahtunut. Siskoni lähtivät kouluun ja itse jäin kotiin seurailemaan tilannetta, sillä pesässä oleva vauva oli niin ponnekas, että pungersi itsensä melkein heti ulos mökistä.


Tupunalla nenä veressä poikasten puhdistamisen jälkeen

Kahdeksan jälkeen, eli synnytystä seuraten olin yksin kotona ja Tupunan kunto meni järkyttävän huonoksi! Se vikisi ja istui kakkalaatikossa, vaikka mitään ei tullut. Sen silmät seisoivat päässä ja se hytkyi ja kouristeli. Sain melkein paniikkikohtauksen, olinhan jäänyt yksin kotiin tuoreen ensisynnyttäjän kanssa, jonka tila vaikutti melkein hengenvaaralliselta. Kaiken lisäksi pikku-Nestorin menetys oli herkentänyt mieleni, joten oli todella vaikea ajatella selvästi. Soitin Rovaniemen kaupungineläinlääkärille, joka ei osannut sanoa varmasti mistä on kyse. Soitin myös sattumanvaraiseen numeroon Suomen Kaniyhdistys RY:n sivuilta, jossa on kasvattajia ja puhelinnumeroita. Tämäkään nainen ei ollut kohdannut vastaavaa tilannetta, vaikka oli saattanut maailmaan reilusti yli toistakymmentä poikuetta.
Yhdeltätoista Tupuna jälleen repii karvaa itsestään. Lisää poikasia! Olin aivan varma että kani kärsii supistuksista. Niinpä menen alakertaan siinä vaiheessa, kun Tupuna menee mökkiin, missä ensimmäinen poikanen on, ja alkaa kyykky-asennossa ponnistaa uutta. Pupu vinkuu ja röhisee, enkä voinut kuunnella sitä. Ajattelin myös, että jos läsnäolollani häiritsen synnyttävää naarasta se voi tappaa, tai jopa syödä poikasensa. Siispä liukenen paikalta.

Kani syö jälkeisiä.
Niissä on erittäin paljon ravintoaineita ja energiaa.

Parinkymmenen minuuttin kuluttua hiivin takaisin häkin luo. Tupuna istuu erään hyllykön alla, eikä välitä vaikka lähestyn häkkiä. Poikasia oli kolme. Yksi oli mökissä, minne Tupuna oli ensin mennyt. Toinen oli kakkalaatikossa ja kolmas keskellä häkin lattiaa. Kaikki ovat kuolleet. Yritän elvyttää jokaista. Lämpimällä alustalla, ravistellulla, hieromalla, aukaisemalla hengitysteitä, painelemalla sydäntä... Luultavasti ne syntyivät kuolleena, koska Tupuna oli jättänyt ne niin huolimattomasti. Edes napanuoria ei ollut katkaissut. Ensimmäiset syntyivät puoli kahdeksalta ja viimeiset yhdeltätoista. Siinä on melkein neljän tunnin ero, joten poikaset ovat luultavasti menehtyneet siinä.
Vieläkin tuntuu kauhealta ajatella niitä raukkoja, kuinka tunnustelin niiden kipakoita potkuja emonsa vatsassa ja sitten laittamassa niitä laatikkoon. On yleistä, että ensimmäistä kertaa synnyttävällä kuolee yksi, useampi, tai jopa kaikki.
Kauhean kohtauksen jälkeen naama turvonneena ja silmät tulipunaisina siivoan todisteet. Tärkeintä on nyt pitää huoli poikasesta mökissä ja itse emosta. Tupuna onneksi alkoi syömään ja juomaan runsaasti pian viimeisen poikasen. Kuitenki olin huolissani kuinka se kävi kymmeniä kertoja istumassa puruissaan, mutta mitään ei tullut ulos. Olin jo varma suolitukoksesta. Yöllä, noin yhden aikaan, kun Tupuna oli syöttänyt ensimmäisen kerran lastaan ja saanut suolen toimimaan, meni se istumaan jälleen kerran nurkkalaatikkoonsa. Nyt kuitenkin alkoi ne tutut kouristukset, ja olin varma, etten kestäisi enään yhtään kuollutta poikasta, ja muut oli jo haudattukkin. Kun kani nousee pois ja hyppii ulos häkistä läpsytellen jalkojaan on puruissa verinen kohta jossa on pieni vaalea möntti. Se on pala istukkaa. Eläinlääkärin mukaan on kuulemma vain terveellistä että kohtu puhdistuu kaikesta tästä, mitä sinne on jäänyt.
Uskoakseni meillä on tyttö. Tomera poikanen saa nyt kaiken huomion emoltaan ja voi kasvaa pulskaksi ilman muita ahnaita suita. Tupuna on tietenkin vielä hieman ontuva äiti, välillä kovakourainen ja mukamas mustasukkainen.

Kaikille pienille pupulapsille. Toivottavasti Chico, Pietu(koira), Prinssi(hamsteri) ja Roomeo(hamsteri) pitävät vauvoista huolen!

Nestori 11.10.2013-11.10.2013 noin kello 7.30
Pupu    11.10.2013-11.10.2013 noin kello 11.05
Helmi  11.10.2013-11.10.2013 noin kello 11.10
Väinö  11.10.2013-11.10.2013 noin kello 11.15
                                     ♥

Haudattiin 14-vuotiaan siskoni, Idan, kanssa pennut koiramme, Pietun, viereen

Tupunan videopostaus

Heissan!
Tänään on itseasiassa 12.10., mutta tässä on juttua parin päivän takaa. Eli videot otettu 10.10, joissa näkee kuinka eloisia vauvoja on tulossa. ☺
Kannattaa katsoa lonkan viereen, eli ei keskelle vatsaa, vaan hieman alemmas, oikealle.
Viimeisessä videossa näkee kuinka Tupuna kerjää rapsutusta, ja minkälaista ääntä se päästi saadessaan tiinenä hellittelyä.


Pahoittelen vielä kehnoa laatua, ei kuvattu videokameralla.

 

 

 

 

 

Tiineyden loppuaikoja

Heips!
Eli nyt kun alkaa tuolla meidän mammalla olla pian aika painua pesän perälle synnyttämään, voisin laittaa postauksen tästä tiineysajasta.
Tupuna ja Mufasa (pikaisesti) astutettiin 9.8.2013. Suunnitelmissa ei ollut aivan suoranaisesti hankkia pupuperhettä, olihan Tupuna tullut meille vain Mufasan seuraksi. Kolme viikkoa tulonsa jälkeen Tupuna alkoi tekemään oikein urakalla pesää. Ensin lakaistiin lattia suu täynnä heinää, ja sitten mökki täytettiin kaikella irti saatavalla pehmeällä materiaalilla. Valeraskaushan tässä oli kyseessä. Minulla kuitenkin kävi niin sääliksi touhukasta tyttöä että päätin astuttaa puput, jotta ei mene Tupulla ihan hormoonit sekaisin, kun niitä vauvoja ei tulisikaan.
Nyt on mennyt vähän päälle neljä viikkoa, 30 päivää. Eli kohta pitäisi alkaa tapahtumaan. Ja siltä se jo vaikuttaakin. Kolme päivää sitten otin kuvan Tupunasta sen maatessa häkissään ja naureskelin sen pullistunutta vatsaa, eilen kuitenkin otin uuden kuvan ja maha oli kasvanut kaksin kertaisesksi! NYT MENI VÄÄRIN! Kuvien tietoja katsellessani kävi ilmi, että nämä edellä mainitut kuvat on otettu samana päivänä! Toinen aamulla puoli kahdeksan aikaan ja toinen illalla vähän ennen kahdeksaa. Ei kyllä yhdessä päivässä voi tapahtua tuollaista muutosta, tai no mistä minä tiedä, jos vaikka tapahtuukin... Ehkä myös mahan kokoa suurentaa alemmassa kuvassa aseno, joka on enemmän selällään. Silti, on kyllä neiti paisunut.
 Kani on myös vähentänyt syöntiä radikaalisti, ja ennen maistuneet lempiherkut ovat muisto vain. Vettä ja tuoretta heinää kuluu erityisen paljon ja mukaan olen laittanut nokkossekoitusta, persiljaa ja timjamia. Myös vitamiininestettä olen laittanut omaan kippoonsa veden sekaan.
Toivottavasti puput tulisivat pian, ettei tarvitse huolestua... Ja nyt vain laitetaan toiveet korkeammille voimille, että poikaset tulevat Tupunasta terveinä! :-)
Muutama kuva Tupuna tiineysajasta.

Kuten varmaan voitte kuvista huomata, Tupuna yrittää viedä pesään kaikkea mahdollista pehmeää. Ei väliä onko kyse maton palasista, vai likaisista muhista. Niinpä joka päivä meidän täytyy lakaista häkin lattia ja tarkistaa ettei mökin sisälle ole päässyt papanoita ja muuten likaisia puruja

Tupunan pesään keräämät tarvikkeet:
heiniä, muhia, olkia ja karvaa

Tuoretta heinää pitää kokoajan olla, jotta ruoka ei lopu kesken

Pyöristynyt neiti

Kani aamulla vielä hieman pyöristyneenä

Kani illalla manaatin näköisenä



Tytöllä on joko paljon poikasia, tai niitä on vähän mutta ne ovat suuria, tai sitten on neiti käynyt syömässä jääkaapissa olleen täytekakun.